Kommentti: Pirhan henkilöstöetuuksissa ojasta allikkoon

Henkilöstöeduista päättämisen sietämätön vaikeus

Teksti on kirjoittajan omaa pohdintaa, eikä siten välttämättä edusta ammattiosaston virallista kantaa.

Pirhan aluehallituksen henkilöstöjaosto joutui keskiviikkona 10.12.2025 epäkiitollisen tehtävän eteen. Aluevaltuusto oli paria päivää aiemmin päättänyt pienentää henkilöstöetuuksiin vuodelle 2026 budjetoitavaa rahasummaa, ja henkilöstöjaoston tehtäväksi oli annettu päättää miten se käytännössä tehdään. Ennalta oli valmisteltu kaksi huonoa vaihtoehtoa, joita oli myös Pirhan yhteistoimintaelimessä käsitelty. Kaikkien yllätykseksi henkilöstöjaosto olikin keksinyt kolmannen vaihtoehdon, jollaiseen ei henkilöstöedustajilla saati sitten henkilöstöllä ollut etukäteen mahdollisuutta kommentoida tai sen vaikutuksia arvioida. Me henkilöstöedustajat saimmekin sitten yhdessä muun henkilöstön kanssa ihmetellä torstaina intrasta mitä henkilöstöjaosto oikein oli päättänytkään.

Jokaisella työntekijällä on oma mielipiteensä henkilöstöetuuksista. Joku arvottaa enemmän sitä, että saa työnantajalta muistamisen jäädessään eläkkeelle tai täyttäessään tasavuosia. Toinen voi arvostaa sitä, että yövuoron kahvitauolla on sitä kahviakin työnantajan puolesta tarjolla. Yhdelle reilun kahden euron henkilöstöalennus lounaan hintaan on ollut käytössä, toinen hyödyntänyt ePassia työmatkalipun tai hieronnan kustannuksiin. Pirhan henkilöstöetuudet eivät mitään runsaita ole olleet, mutta paikkansa työntekijöiden arjessa ne olivat löytäneet. Näiden pienien etujen heikentäminen onkin monesti epäsuorasti työntekijän lompakolle menemistä.

Pirha on perustellut henkilöstöetuuksien leikkaamista talouden yleisillä säästövaateilla. Tiukat raamit valtio asettaakin. Säästöjen kohdentaminen koko organisaatiossa on kuitenkin erilaisten vaihtoehtojen väliltä valitsemista. Taustakeskusteluissa työnantaja on henkilöstöetuuksiin puuttumista perustellut esimerkiksi sillä, että moni muukin hyvinvointialue on niistä leikannut. Pirha on syksyn aikana käynyt myös irtisanomisiin johtavia yhteistoimintaneuvotteluja säästöjen hankkimiseksi. Henkilöstöetuudet ovat kuitenkin työnantajan raamibudjetoinnissa olleet koko ajan erillinen asia yt-neuvotteluihin nähden. Etujen pitäminen samana tai heikentäminen ei ole vaikuttanut eikä olisi vaikuttanut yhteenkään palvelutuotannon puolelle säästösyistä suunniteltuun muutokseen.

Työhyvinvointiin, työnantajamielikuvaan ja töissä viihtymiseen henkilöstöeduilla sen sijaan on vaikutusta, paljonkin. Sitä kautta ne heijastuvat myös palvelutuotannon talouden toteumaan. Henkilöstöjaoston keskiviikkoista päätöstä katsellessa herääkin kysymys millaisen tiedon ja ymmärryksen pohjalta poliittiset päättäjät ovat päätöksensä tehneet.

Otetaan esimerkiksi kahvit. Pirhassa työnantaja on hankkinut taukotiloihin kahvinpurut ja teet kahvitaukoja varten. Julkisella puolella tämä ei ehkä kovin yleinen tapa ole ollut, mutta monilla muilla aloilla sellainen itsestäänselvyys että sitä ei edes henkilöstöeduksi miellettäisi. Nyt henkilöstöjaosto päätti tämän henkilöstöedun lakkauttaa. Ei työnantaja kahvia kuitenkaan aiemminkaan hyvää hyvyyttään ole tarjonnut, sille on ollut hyvät perusteet.

Yksi syy miksi aikoinaan silloinen sairaanhoitopiiri teki päätöksen alkaa hankkimaan kahvit ja teet kahvitaukoja varten oli se, että kahvilistojen kyttäämiseen, yksiköiden kahvikassojen ylläpitoon, näistä aiheutuneiden riitojen selvittelyyn sekä kadonneiden kahvikassojen metsästämiseen meni todella paljon työaikaa. Monissa yksiköissä ongelmia ei juuri ollut, mutta kokonaisuudessaan isolla työnantajalla ei ollut mikään pieni määrä työtunteja joita niihin kului. Sitten kun arvioitiin paljonko oli näiden tuntien rahallinen arvo, niin paljastuikin että kahveihin käytetty raha tuli työnantajalle takaisin parantuneena tuottavuutena. Ja se oli sitä aikaa jolloin työyksiköissä vielä pääsääntöisesti oli omat kahvihuoneet yhteisten taukotilojen sijasta ja yksiköstä toiseen säännöllisesti kiertävää henkilöstöä oli nykyistä vähemmän. Lisäksi käteinen oli silloin vielä säännöllisemmässä käytössä kuin nykyään, joten kahvikassoihin oli helpompi kolikoita yksittäisistä kupposista sijaisilta, opiskelijoilta ja osastolta toiselle kiertäviltä lääkäreiltä kerätä.

Nyt tällä henkilöstöjaoston päätöksellä sitten otetaan takapakkia, tuottavuus laskee ja sen takia joudutaan kohta etsimään uusia säästökohteita. Käytännössä päätös johtaa siihen, että vaikka Pirha nyt ajattelee säästävänsä niin kustannukset muissa "budjettimomenteissa" kasvavat. Tätä voisi kutsua myös hölmöläisten peiton jatkoksi, tai ehkä ikiliikkujaksi.

Vaikka Tuomen kautta kilpailutettujen tuotteiden hinnat usein kahvihuonekeskusteluissa kritiikkiä saavatkin, on syytä mainita että kahvin osalta hinnat ovat Pirhalle olleet varsin kilpailukykyiset. Tarkat summat lienevät liikesalaisuuksia joten en niitä lähde kertomaan. Sillä hinnalla jonka työntekijä kahvipaketista kaupassa maksaa saa Pirha kuitenkin hankittua useita paketteja. Kahvin laadusta ja mausta voi sitten kiistellä. Työntekijän täytyy tietysti vielä ennen kauppaan menoa maksaa palkastaan verot ja muut pidätykset, jolloin yhtä 8-9 euron kahvipakettia varten pitääkin tienata ennen veroja jo lähemmäs viisitoista euroa. Aletaan puhua jo viisin- tai kuusinkertaisesta hinnasta verrattuna kustannuksiin jotka työnantajalle yhdestä paketista tulisivat.

Vuositasolla kahveista on koitunut Pirhalle kustannuksia 25 euroa työntekijää kohden. Siis vuodessa. Ei mikään iso kustannus, mutta henkilöstöjaoston päätöksen perusteella ilmeisesti liian iso. Suurin piirtein sama summa kuitenkin, jonka henkilöstöjaosto oli päättänyt lisätä ePassin flex-etuuteen.

Henkilöstöjaosto päätti lisäksi lopettaa työnantajan tuen lounaiden hintoihin. Lounasedusta on ollut liikkeellä yleisesti sellainen käsitys, että sen käyttäminen olisi mahdollista ainoastaan joissain isoimpien sairaalakampusten henkilöstöravintoloissa. Ilmeisesti henkilöstöjaostokin on tehnyt päätöksensä sillä olettamalla. Hyvinvointialuetta perustettaessa tuo tuki lounaan hintoihin päätettiin kuitenkin toteuttaa ePassin kautta juuri sen takia, että se olisi käytettävissä myös pienemmissä kunnissa. Etua onkin voinut hyödyntää eri ravintoloissa koko Pirkanmaan alueella sekä K- ja S-ryhmien ruokakaupoissa, vaikka edellisen päivän kauppareissun yhteydessä kun työeväitä olisi muutenkin ostamassa. Toivottavasti viranhaltijat ovat henkilöstöjaostolle tämän väärinkäsityksen oikaisseet.

Päätöksellä voi olla myös yllättäviä seurauksia. Hintojen nousu väistämättä vähentää henkilöstöravintoloiden käyttöä. Taysin sairaaloissa ravintoloita pyörittävä Pikante varmasti joutuu pohtimaan onko kaikille nykyisille ravintoloille ja kahviloille toimintaedellytyksiä enää jatkossa. Itselleni tuli ensimmäisenä mieleen Taysin psykiatrian T-rakennuksen Cafe Taimi. Kun psykiatrian uudisrakennusta suunniteltiin, pidettiin tärkeänä että myös psykiatrian potilailla on lähellä kahvio jonne he matalalla kynnyksellä voivat mennä. T-rakennus ei kuitenkaan kovin keskeisellä paikalla sijaitse joten asiakasvirrat ovat luontaisesti pienempiä kuin lähempänä keskussairaalan kuumaa ydintä. Niinpä työnantajakin on pyrkinyt sairaalan henkilökuntaa kannustamaan käyttämään sitä enemmän jotta sen jatkuvuus olisi varmemmalla pohjalla. Vaan kuinkahan mahtaa nyt henkilöstöjaoston päätöksen jälkeen käydä. Meneekö lapsi pesuveden mukana?

Jos joku työntekijä olisi sekä kahvi- että ateriaedun hyödyntänyt täysimääräisesti, voi henkilöstöjaoston päätös tarkoittaa heille vuositasolla jopa kuudensadan euron lisäkustannuksia. Työntekijän pussista siis otetaan huomattavasti enemmän kuin mitä Pirha suunnittelee säästävänsä.

Eihän se suinkaan kaikilla työntekijöillä näin mene. Ja mielipiteitähän on moneen suuntaan, osa miettii etuuksia siltä kannalta mistä itse on hyötynyt rahallisesti, toiset ovat arvostaneet enemmän niillä toteutettua yhteisöllisyyttä lisäävää toimintaa. Keskustelua, mielipahaa ja kokemusta työpäivien pienienkin ilojen viemisestä päätös on joka tapauksessa monissa työyhteisöissä tänään aiheuttanut.

Riippumatta siitä mitä mieltä minkäkin henkilöstöetuuden tarpeesta kukakin sattuu olemaan, herää henkilöstöjaoston niitä koskevaa päätöstä lukiessa väistämättä ajatus, että päättäjillä ei ole ollut käytettävissään kaikkea henkilöstöetuuksia koskevaa tietoa tai muutosten vaikutusten arviointia.

Atte Tahvola
pääluottamusedustaja